BLOGI: Kuljetustestaus laboratoriossa vai kenttätestaus jakeluautossa?
Organisaatiot hyödyntävät kuljetuspakkausten testauksessa monenlaisia eri testimenetelmiä, jotka valitaan kunkin tarpeen mukaan. Ne voivat olla esimerkiksi asiakkailta, jakeluketjusta, laatujärjestelmästä tai erityyppisistä standardeista tulevia vaatimuksia, ja testaamalla pyritään osoittamaan pakkauksen kestävyys toimitusketjussa.
Yrityksillä on testaamiseen sekä omia että kansainvälisiin standardeihin nojaavia menetelmiä. Standardeihin perustuvien testimenetelmien käyttö kasvaa valtavaa vauhtia, eikä vähäisimpänä syynä tähän ole räjähdysmäisesti noussut nettikaupankäynti ja tarve optimoida pakkauskustannuksia. Esimerkiksi vuonna 1948 perustetun ISTAn (International Safe Transit Association) kehittämät standardit ovaat yleisimpiä kuljetuspakkausten testimenetelmiä. Niissä simuloidaan laboratorio-olosuhteissa kuljetusten aikana tyypillisesti havaittuja vaaroja.
Kuitenkin tällä hetkellä vielä varsin tavallinen testausmenetelmä on antaa jakeluketjun itsensä suorittaa testaus ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Kyseessä on niin sanottu toivotaan toivotaan -metodi. Parhaassa tapauksessa perästä ei kuulu, mutta harmittavimmassa tilanteessa pakkaus on hajalla, tuote rikki, vastaanottajalla suru puserossa ja brändimielikuva saanut osumaa.
Toinen suhteellisen yleinen on jakeluautolla tehtävät yksittäiset kenttätestit/koelähetykset. Pakkausten ajeluttaminen jakeluautolla ei toki ole väärin. Tällaisella testaamisella voi olla paikkansa testipaletissa. Jakeluautotestauksen ei kuitenkaan kannata olla pääasiallinen testimenetelmä, vaan yksi väline muiden joukossa – vähän niin kuin yksi ruokalaji buffetpöydässä.
Jakeluautotestauksessa on nimittäin jonkin verran epäedullisia kohtia:
- Se on kallista ja aikaavievää
- Se ei ole toistettavaa
- Se ei ole kovin luotettavaa
- Tulokset eivät ole vertailukelpoisia
- Se ei ole standardien mukaista, eikä näin ollen sertifioitavissa.
Auts. Kuulostaako raa’alta?
Avaan vähän miksi kenttätestaus ei ole kuljetustestauksen ykkösvaihtoehto:
A) Emme voi koskaan taata, että jakelutestauksen ympäristöolosuhteet ovat jokaisena testipäivänä samat. Ilman lämpötila ja kosteus sekä ajo-olosuhteet vaihtelevat vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Laboratorio-olosuhteissa ne voidaan pitää tarkasti halutuissa lukemissa.
B) Muuttuvia tekijöitä on iso määrä aina kelistä kuljettajaan; parikymppisen Veetin kaasujalka saattaa poiketa merkittävästi viisikymppisen Penan töppösestä. Ei oikein pysty vertailemaan.
C) Ajoreitti ja -aika voivat poiketa toisistaan. Ajoneuvotkin voivat poiketa toisistaan, samoin tieprofiili tärinöineen ja iskuineen; taas huono juttu toistettavuudelle ja vertailukelpoisuudelle.
D) Pakkauksille tapahtuneita vahinkoja pystytään näkemään vasta testin päätyttyä, jolloin niiden analysointi ja aiheuttajat voivat mennä arvailuksi, mikä jälleen vaikuttaa luotettavuuteen.
E) Jakeluautotestitilanteen hallinta on lähes mahdotonta, eikä testiin ei voida puuttua kesken sen suorittamisen.
Nämä kaikki edellä mainitut muodostuvat ongelmaksi, sillä kuten tiedämme, testaamisen tulee olla luotettavaa, toistettavaa ja vertailukelpoista.
Luotettava testaaminen laboratoriossa
ISTA:n insinöörit ovatkin laskeneet, että samalle pakatulle tuotteelle, jonka potentiaalinen vahingoittuminen kuljetuksen aikana on 5 %, täytyy tehdä hurjat 100 koelähetystä, jotta päästään pisteeseen, jossa on 99 %:n mahdollisuus nähdä vaurioita. Tällainen on testausmenetelmänä hyvin hidas ja kallis.
Sen sijaan laboratoriotestauksessa testejä voidaan tehdä nopeutetusti ja tehokkaasti. Niitä voidaan tarkkailla koko ajan ja aivan lähietäisyydeltä. Näin vaarat ja vahingoittumisen syyt nähdään reaaliajassa.
Testitilanteet ovat myös kontrolloitavissa, toisin kuin jakeluautossa suoritettavassa testauksessa. Laboratoriossa testit voidaan tehdä standardien mukaisesti, ja pakkaus voidaan tarvittaessa sertifioida ja/tai validoida ja osoittaa sen vaatimustenmukaisuus.
Tieto jakeluympäristön todellisista vaaroista tärkeää
Pakkausammattilaisen on luonnollisesti ymmärrettävä tuotteen logistiikassa kohtaamat vaarat ja pakkausmateriaalien suorituskyky. Niistä voidaan varmistua perehtymällä mahdollisimman tarkasti jakeluympäristön todellisiin vaaroihin, joita oma pakkaus kohtaa tai voi pahimmillaan kohdata.
Siksi joskus voi olla ihan perusteltua suorittaa jakeluautotestaus laboratoriotestauksen lisänä. Se kuitenkin kannattaa suunnitella tarkasti etukäteen, laittaa sille selkeät kriteerit ja miettiä, mitä sillä halutaan saavuttaa – kuten muukin pakkausten testaaminen.
Loppuyhteenvetona:
Luotettavat testitulokset ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan tehdä oikeita päätöksiä. Summittaiset testit voivat tuottaa epäluotettavia testituloksia, jotka johtavat päätöksenteossa harhaan. Se voi tulla kalliiksi.
Teksti:
Taija Jolanki,
ISTA Packaging Dynamics Professional (PDP)